Terho: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla

Terho: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla
Terho: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla -single

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kitarat, nuo Trubadurixin lyyrat




Terholainen käsitys kitarismista

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olemme aina äänittäneet kitarat itse, bändin kesken. Olemme vain päätyneet tämmöiseen meille sopivaan toimintatapaan, eikä siinä taustalla ole sen kummempaa filosofiaa.

Paitsi tietysti se, että pidämme siitä, että saamme työskennellä ja kaivella soundeja rauhassa ilman että taksamittari raksuttaa. Kitaran äänittäminen ei yleensäkään mielestämme vaadi kalliin huippustudion olosuhteita toimiakseen.



Tälläkin kertaa oli siis selvää, että kitarat äänitetään itse. Siitä huolimatta nämä äänitykset ovat erilaiset kuin aikaisemmin: Yhtyeemme on vaihtanut transistoripelit putkivahvistimiin ja multiefektit yksittäisiin efektipedaaleihin. Tähänkään ei liity mitään yhteistä, dramaattista päätöstä. Asiat ovat vain menneet tähän suuntaan. Ja näin se yleensäkin menee yhtyeessämme: asiat tapahtuvat.



Ja kun kolmella lyyralla mennään...

Kun bändissä on kolme kitaristia, täytyy se ottaa pelikentällä huomioon: Kolme soittajaa ei voi sooloilla ja rönsyillä omiin suuntiinsa samaan tapaan kuin vaikkapa yksittäinen kitaristi, vaan jokaisen on pysyttävä enemmän tai vähemmän ruodussa ja omassa lokerossaan.



Tämä osaa ottaa silloin tällöin myös aivoon, mutta kun kolmen kitaran osuudet on mietitty hyvin, avautuu ovi mukavan rikkaisiin kitarasovituksiin, jotka saavat bändin soundaamaan hyvältä. Tosin tätäkään ei saavuteta ilman kunnon treenaamista.

The second album - xx gracious melodies

Musiikkia tehdessä ainakin itselleni on tärkeää, että hommassa säilyy tuoreus ja, että ollaan tekemässä aina jotain uutta. Kitarakamojen vaihto oli tapahtunut luontevasti, sen enempää suunnittelematta, mutta äänitysten filosofiaa suunniteltiin.

Tällä kertaa haluamme pitää raitojen määrän pienenä, jättää biiseihin ilmaa, sekä uskaltaa luottaa sävellysten kantavuuteen.

Pyrimme myös siihen, että saamme taltioitua mahdollisimman hyvin instrumenttien luonnollisen soinnin. Tässä putkivahvistimet mielestäni toimivatkin transistorivermeitä paremmin. Haemme siis sitä, että bändi soi luonnollisesti. Lopputulos kertoo kuinka tässä onnistumme ja kuinka hyvin noudatamme ennalta mietittyjä periaatteita.


Mitään tiukkoja dogma-sääntöjähän nämä eivät suinkaan ole, vaan levytyksen edetessä tietysti katsotaan, mitä biisit vaativat. Whatever it takes.

- Kai

Kuvat: Mari Hakanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti