Näin rummutettiin...
Äänitysviikko alkoi osaltani väsyneissä tunnelmissa, sillä kotiuduin keikkareissulta äänityspäivän aamuna ja ehdin nukkumaan vain muutaman tunnin yöunet ennen siirtymistä Kuusjärven vanhaan kouluun rakennettavaan studioon. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja pakannut soittokamat valmiiksi peräkärryyn, joten selviydyin paikoille sentään jo alkuiltapäivästä.
Koska levyntekoon olennaisena osana kuuluu laitteisiin liittyvä jargon, hoidetaan se osuus pois heti ensimmäisenä. Olen hieman huono valitsemaan käytettäviä soittimia etukäteen, valintaan kun vaikuttaa moni asia ja tilanne selviää usein vasta paikan päällä. Päädyin sitten siihen helpoimpaan ratkaisuun: päätetään käytettävät kamat vasta äänitysvaiheessa ja otetaan mukaan kaikki, mitä peräkärryyn mahtuu. Ihan vain varmuuden vuoksi.
 |
| Perussettii... |
 |
| Ludarii... |
 |
| Mikityksii. |
Tyhmästä päästä sai sitten kärsiä koko ruumis (ja vähän muidenkin), kun kamoja rahdattiin talkoilla toisessa kerroksessa sijaitsevaan liikuntasaliin. Mukaan lähti pari setillistä 60-luvun Ludwigia, kymmenkunta virveliä ja kolme laukullista symbaaleja muita sangen tarpeellisia härpäkkeitä unohtamatta.
Suuruudenhulluutta en myönnä, kamarunkkariksi haukkuvat. Olin kuitenkin tehnyt biisikohtaiset suunnitelmat käytettävistä romppeista etukäteen, joten jokaista vaihtoehtoa ei äänitettäessä tarvinnut käydä läpi, vaikka aikaa säätämiseen toki meni.
 |
| Jotkut lähteet mainitsevat, että virvelisoundi on ehkä tärkein yksittäisistä soundeista. Metsästimme sopivia 10 eri virvelistä. |
Alkuun epäilin äänitystilana toimivan vanhan liikuntasalin soundia ja akustiikkaa, sillä vaikka olimmekin hakemassa isoa tilasoundia, muutamissa biiseissä tarve oli myös kuivemmille rumpuraidoille. Sali oli kookas, mutta sen sai onneksi jaettua verholla hieman pienemmäksi, mikä rauhoitti kaikumista.
Lopulta äänitystila yllätti positiivisesti: jytinää ja räimettä oli juuri sopivasti ja isoa tilasoundia teki mieli hyödyntää, kun sellaista kerrankin oli saatavilla.
Äänitysvalmius syntyi yllättävän vaivattomasti ja pääsimme nopeasti itse asian kimppuun. Tästä täytyy kiittää äänittäjäämme Teemu Aaltoa, jonka kanssa yhteistyö pelasi ensitahdeista lähtien mainiosti. Pohdimme Teemun kanssa rumpujen äänitysteknisiä seikkoja muiden viritellessä kitaroita ja kahvinkeittimiä toimintavalmiuteen ja pian sai Kuusjärven kylä nauttia Terho-yhtyeen sulosoinnuista.
 |
| Aallon Teemu - The Lord of The Tarkkaamo. |
 |
| Ranskalaiset euroviisutunnelmat vaativat erityisjärjestelyä. |
Äänityssessiot menevät osaltani usein jonkinlaisessa sumussa (kofeiinin yliannostus...) ja tarkkoja muistikuvia niiden etenemisestä harvoin jää. Saimme kappaleita talteen mukavalla vauhdilla, joten aikaa mikropizzan syömiseen ja huonojen juttujen kertomiseen jäi, eivätkä päivät venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Tästä täytyy kiittää äänittäjämme lisäksi myös taistelutovereitani, sillä kitara- ja bassopartio soitti vakuuttavan varmasti ja tasaisesti läpi äänitysten. Useimmiten se olin minä, jonka takia biisi laitettiin poikki tai jouduttiin ottamaan uusintaottoja. Toisaalta halusin myös, että biisit olisivat jokseenkin kerralla soitettuja ilman suurempia leikkaa-liimaa -operaatioita.
Jämäkkä valmistautuminen äänityksiin kantoi hedelmää monen biisin kohdalla. Harvoin soittaminen studiossa on niin kivutonta, jopa hauskaa, ja muutama kappale sujahti kovalevylle muutamalla otolla. Toki sovituksia rukattiin vielä jonkin verran, mutta 14 biisin pohjat 4 päivässä oli joka tapauksessa enemmän, kuin koskaan uskalsin toivoa.
Muutama biisi oli kuitenkin muita työläämpi. Muun muassa bassotaiteilija Savolaisen 6/8 -tahtilajissa kulkeva mahtipontinen populäärimusiikin helmi aiheutti harmaita hiuksia muita lauluja enemmän. Biisi oli jäänyt treeneissä rumpusovituksen kannalta vähemmälle huomiolle ja se kostautui. Äänittäjä Aallolla oli mainioita ideoita soitantooni, mutta niiden toteuttaminen vaati yhden saunaillan, useita korttipelejä, pari keskiolutpulloa ja hyvin nukutun yön kitarasankari Hakasen järjestämässä mainiossa majapaikassamme. Kaikki tämä uhrautuminen bändin eteen toivottavasti kuuluu levyllä kyseisen kappaleen siedettävänä rumpuraitana.
 |
| Tuomas ja tatsi. |
 |
| Painotamme oikean asennon merkitystä. |
Pohjasessioiden onnistumista edesauttoikin merkittävästi orkesterin virkistäytymiseen ja lepäämiseen varattu edellämainittu residenssi Juojärven rannalla. Raskaiden äänityspäivien jälkeen sopi allekirjoittaneelle sauna, ristiseiska, makkara ja virvoitusjuoma kuin viisseiska virveliin. Hyvästä seurasta puhumattakaan.
Voisihan sitä kehnomminkin elokuisen viikon viettää, puuhastelumme tulokset lienevät kuunneltavissa ensi vuoden puolella.
Kalvo-osasto kiittää!
-Tuomas
Kuvat: Mari Hakanen, Teemu Ratinen, Teemu Aalto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti