Koska Terho-yhtyeen pitkähkössä historiassa miehistönvaihdokset ovat olleet verrattain harvinaisia, lienee paikallaan sanoa muutama sananen myös näin tuoreimman jäsenen näkökulmasta. Nyt raapustaa rumpali, joten vastuu on lukijalla!
Noh, sain alkukeväällä vihjeen bändin rumpalitarpeesta ja pakkohan se sitten oli tarkistaa, mistä oikein on kyse. Vastassa olisi kuulemma jo toista vuosikymmentään käyvä orkesteri, joka oli perustettu meikäläisen vielä ihmetellessä kertotauluja. Tylsien setien kanssako sitä päätyisi soittamaan..?
Pelko pappapumpusta kuitenkin osoittautui aiheettomaksi, sillä jo ensimmäisissä treeneissä kävi varsin selväksi, että nämä ukkelit ovat erityisen leppoisaa sakkia. Tällainen märkäkorvakin hyväksyttiin joukkoon mukisematta, vaikka epäilyksen aihetta lienee ollut. Homma lähti näppärästi käyntiin huolellisesti tehtyjen demojen ansiosta ja suunnitelmat levynteosta alkoivat hahmottua, tosin viiden kiireisen soittajaretkun aikataulujen yhteensovittamisessa on aina omat haasteensa.
Nyt, kesän treenailujen ja monenmoisten säätöjen jälkeen olisi sitten aika aloittaa vaikean kakkosalbumin väsääminen. Sovituksia on hiottu ja kamoja valkattu, jäljelle on jäänyt enää se hankalin osuus: paukuttaa kovalevylle rumpuraidat, joihin voisi olla tyytyväinen. Siinäpä haastetta kerrakseen – kohta nähdään, täytyykö poikien etsintäkuuluttaa taas uusi kannuttaja.
Ennakkoasetelma ei ainakaan ole se suotuisin, sillä istun voipuneena keikka-autossa, kello on 4.26 äänityksiä edeltävänä yönä ja luvassa on parin tunnin yöunet ennen studion syövereihin painumista.
Että sillä lailla!
-Tuomas
