Garagerokkia - kitarasessiot vol. 1

Garagerokkia - kitaraäänitykset vol. 1 - 10.-11.9.2011, Outokumpu

Syyskuun alussa kokoonnuimme ensimmäistä kertaa kitarasessioihin Outokumpuun. Meillä oli ilo päästä suorittamaan Itä-Suomen kitaraäänitykset ystävämme Mika Laatikaisen mitä mahtavimmassa autotallistudiossa.

Siellä Gene Simmonsin siipien alla, Lemmy Kilminsterin suojeluksessa, taltioitiin ensimmäiset tahdit uuden albumin kitaroista.

Muutoinkin olosuhteet Blueberry-studioilla olivat enemmän kuin kohdallaan, isäntäväen Mikan ja Annen loihtiessa sessiopäivien päätteeksi rockareille terassilla mitä oivallisimpia grilliherkkuja.

Tuottajallekin löytyy tuottaja. Nimittäin Gene.

Orkesterimme toimintaa leimaa pitkälti musikanttien asettautuminen asustelemaan eri puolille pitkää ja laveaa Suomen maata. Sattuupa olemaan vielä niinkin onnellisesti, ettei yhdenkään meistä tarvitse sietää soittajatovereitaan samalla paikkakunnalla.

Tämä onkin opettanut optimoimaan yhteisen käytettävissä olevan ajan: viikonlopputreenit ovat intensiivisiä ja asioita pyritään valmistelemaan siten, ettei treeniaikaa kulu turhaan säätämiseen, vaan kämpillä keskitytään soittamiseen, kunnes sormenpäiden tai yleiskunnon asettamat rajoitteet tulevat vastaan.

Äänityksiin pyritään mahdollisuuksien mukaan soveltamaan samaa tehokkuutta, kivanpitoa luonnollisestikaan unohtamatta. Ensimmäisenä olikin siis tavoitteena saada Itä-Suomessa purkkiin Joensuuhun asettuneen soolo-spesialistimme Laurin osuudet ja loput kitaroista ja laulut voitaisiin sitten hoitaa ikäänkuin puhdehommina pääkaupunkiseudulla, jossa pari kitaroivaa lurjusta, eli minä ja Teemu, nykyisin majailemme.

Mutta jaarittelut sikseen. Ennen kuin nuottiakaan oli tallennettu, oli syytä hankkia pääkallonpaikalle virvokkeita sekä grillattavaa, sillä syksyn terassikausihan oli vielä jos nyt ei kuumimmillaan, niin ainakin täydessä käynnissä!


Ja sitten se välineurheilu

Näitä kitaraäänityksiä oli odoteltu vesi kielellä. Jo kotvan aikaa oli näet treenikämpällä nähty eräänlaista kilpavarustelua kitaristien haaliessa kilvan uusia leluja pedaalilautoihinsa ja basistin uusiessa matalataajuuskitara-osastoaan sustainimpaan suuntaan.

Tuomas taisikin virveleineen löytää tiensä juuri oikeaan bändiin ja tuntee olonsa varmasti kotoisaksi meidän muiden kamarunkkareiden seurassa. Itsetarkoituksellista, tai pippeliä kasvattavaahan tämä tuskin kenelläkään meistä on, mutta tätä kai se tuppaa olemaan, kun entinen nuoriso harrastaa.

Ja sitä paitsi ovathan kaikki nuo musisointiin liittyvät härvelit niin tavattoman mielenkiintoisia vempeleitä, että niihin sen kuukausittaisen rahasäkkinsä mieluummin polttaa kuin moneen muuhun maailman houkutuksista. Musanörttiys se rekkamiehen tiellä pitää, tiesi jo vanha sananlasku.

Lauri ja mystiset vempeleet.

Laurihan on perinteisesti ollut tässäkin lajissa aivan omaa luokkaansa: mies, jonka pedaalilauta muistuttaa avaruusasemaa ja jonka takataskusta löytyy suunnilleen kitara per biisi. Ibanezeja oli näissäkin sessioissa tarjolla joka lähtöön.

Myös tuorein Fender-hankinta oli jo matkalla nousevan auringon Japanista Pohjolan japaniin, mutta jäi täpärästi ehtimättä perille ensimmäisiin sessioihin. Liekö ollut siellä tullin haavissa (missä "kyllä tiedetään, mitä Fenderin kamat oikeasti maksavat." Jeni-kurssikeinottelijoiden on turha yrittää! Toim. huom.).

Kirvekset ylväästi tanassa vyöryy rock 'n' roll.

Lopullista kirvesarsenaalia täydensivät myös allekirjoittaneen Fender Telecaster, Patrick Eggle sekä puoliakustinen Yamaha AE500.

Kuten knoppitietouden hallitsevat lukijamme jo tiesivätkin, solistimme kitaroi vasemmalta, joten hänen kalustoaan kyettiin näissä sessioissa käyttämään ainostaan opetuksellisiin sekä neuvoa antaviin tuottamuksellisiin tarkoitusperiin. Ja siihenhän ei edes sähköä tarvittu!

Huttunen & Kettunen ja mikkien tarkistus.

Vahvistinpuolella käytössä oli 3 putkivahvistinta: Huttunen & Kettunen, eli Hughes & Kettner Statesman Dual, sekä kaksi Vox AC 15:ta, toinen Greenback ja toinen Blue Alnico -elementillä. Meitä viisaammat ovat näet neuvoneet käyttämään äänityksissä useampaa eri vahvistina, jotta levyn kitaroiden taajuusalueseen saadaan vaihtelua. Tiedä sitten miten lienevät meitä tässä asiassa linssiin kusseet.

Ja tietenkään ei ole kummoisiakaan kitaraäänityksiä, jos ei sulla ole aimo läjää pedaaleita, eli spedduja.

Man in da garage!

Tämän perusteellisen selvityksen olosuhteista tehtyämme, suljemme kitaristin autotalliin ja siirrymme tarkkaamon puolelle

Sessiot taisimme aloittaa Hughes & Kettnerillä ja Ibanezilla sekä "Aikaa" -biisillä, joka taisi olla ensimmäinen uudelle levylle treenaamistamme biiseistä (ellei paria uudelleen äänitettäväksi mahdutettua, vanhempaa kipaletta lasketa...).

Pisimpään kämpillä pyöritelty biisi onkin yleensä turvallinen valinta ladunavaajaksi, sillä usein biisi alkaa jo löytyä varsin hyvin selkärangasta ja soundillisestikin on usein sangen tarkasti tiedossa, mitä haetaan. Kääntöpuolena tässä on se, että tatsi oikean soundin löytämiseen paranee session päästessä kunnolla vauhtiin. Ilmavaa ja varsin rentoa kitarointia tunnuimme saavan aikaiseksi tähän biisiin.

Kun ensimmäiset nuotit saatiin narulle, äänitykset alkoivat edetä niin joutuisasti, että allekirjoittaneelle alkoi tulla kiire vaihtaa Telecasteriin tuoreet kielet, jotta se ehdittäisiin saada pelikuntoon sille varattuihin osuuksiin.

 Tämä tapahtuikin mukavasti olohuoneen puolella Valioliigan tapahtumia seuraillen. Taisivat siinä maalejakin tehtailla, sillä onnistuin viimeisen kielen kohdalla pudottamaan kitarasta kieltä paikallaan pitävän metalliholkin ja työntämään kielen paikoilleen ilman sitä.

Kiroiluhan siitä pääsi sekä erinäisten työkalujen kokeilun kautta kotvasen kestänyt kielen irroittamisoperaatio. Lopulta kielet kuitenkin tulivat vaihdetuksi ja ensimmäisenä päivänä ehdittiin soittaa laskujeni mukaan viittä eri kitaraa ja kahta eri vahvistinta ja sessiot saatiin oikein mukavasti käyntiin.

Teemu: "On käyttistä". Taustalla väijyy Gene. 

Päivä eteni joutuisasti äänittäjän selkein ohjeistuksin: "Hae sieltä sellainen avomaankurkku-särö...", "Sitten soita sinne terssikitaraa, mutta silleen ruotsalaisittain coolisti, ei savolaisittain laiskasti...". Tiedättehän.

Ennen kuin huomasimmekaan olikin lauantai luonteva päättää grillauksen, olusten sekä Lennetään -sarjan merkeissä.



Usvainen aamu halki nummien

Sunnuntai-aamu valkeni raikkaana ja sumuisena, joten luonteva valinta sessioiden käynnistämiseen oli kytkeä Telecaster suoraan Voxiin kiinni ja aloittaa aamu kirkkaiden ja kuulaiden soundien merkeissä.

Taannoin Lontoosta hankkimani ja Eustonin metroasemalla heti tuoreeltaan pommikoiran nuuskimaksi päässyt Telecasterini sai paatuneelta Ibanez-mieheltäkin kiitosta soitettavuudestaan ja homma lähti rullaamaan mukavasti.

Ma saatank' kuvitella näkyä rauhaisampaa, aamus' sunnuntain?

Hieman kitkerämpää palautetetta soittotatsista sitä vastoin annettin aikoinaan heräteostoksena näyteikkunasta mukaan lähteneelle, enemmän tunne- kuin rahallista arvoa huokuvalle Yamaha-puoliakustiselleni, joka tosin 12:sen kielisetin löytymisen ja pienoisen mikkien napojen säädön jälkeen onnistui tarjoilemaan mm. "Pergessleen" ja muutamaan muuhunkin biisin yllättävän käyttistä, jopaa mellevää soundia.

Onhan ne kielet toki hivenen ylhäällä, mutta ihan hyvää jälkeä kitaralla, jota musiikkiliikkeen myyjä aikoinaan kuvaili Linnunpöntöksi ja teki siitä huolimatta kaupat.

Jamppu a.ka "Linnunpönttö". On käyttistä, tämäkin.

Sunnuntain sessio laitettiin pakettiin neljän huitteissa iltapäivällä ja starttailtiin hyvillä mielin kohti Eteläistä Suomea.

- Kai

Kuvat: Mika Laatikainen ja Kai Kärki.